Minähän olen henkeen ja vereen Converse-tyttö, kuitenkin lähivuosina olen kelpuuttanut kenkävarastooni myös muutamia muita merkkejä. Silti Converset ovat vain ne, joissa olo on kaikista kotoisin ja jotka sopivat kaikkiin vaatteisiin. Olen liioittelematta omistanut ainakin kymmenet (10!!) erilaiset Converset, joista suurin osa on käyttökelpoisia vieläkin. Vain kahdet mustat olen käyttänyt ihan loppuun niin, että ne ovat hajonneet.
Kuitenkin niinkuin otsikosta voi päätelläkin, niin tuli taas sorruttua ostamaan uuden conssit. Tällä kertaa luokseni matkasivat viininpunaiset/burgundyt yksilöt, joita olin himoinnut jo jonkin aikaa.
Tällaiset ihannuudet!
Mikään ei vaan ole paremman näköistä kun pillifarkut + Converset ♥
Miten, omistaakos siellä ruudun toisella puolella kukaan Converseja? :) Siru, monetkos sie omistat?
Kylläpä aika menee nopeaan. No tässä alkaa vihdoin palautua normaaliin arkirytmiin. Onneksi. Tosin aika helppoa tulee olemaan koulussa ainakin helmikuun loppuun saakka. No enpähän valita, että vähän on välillä rennompaa :) Viime viikolla kolahti taas postiluukusta uusin Cosmopolitan. En jostain syystä kerinnyt sitä lukeakkaan vasta kun nyt viikonloppuna. Tietenkin siihen lukemiseen pitää yhdistää vähän herkuttelua, eli lempikarkkien kera tuli lehteä luettua.
Tänään oli taas sellainen päivä, että tuntuu ettei olisi saanut mitään aikaseksi. Kuitenkin kun nyt käy miettimään niin teinhän minä koulujuttuja, päivitin CV'n ajantasalle, pesin pyykkiä ja siivosin huonetta ja järjestelin lipaston laatikot. Että onhan tässä tullut huomaamattomasti tehtyäkin aika paljon. (Puhumattakaan siitä, että olen myös istunut 3 tuntia tietokoneen ääressä ihan vain pelaamassa...) Ylipäänsä eipä tässä ole paljoa tullut tehtyä koko viikonloppuna. Mutta mukavaa välillä pitää tällaisiakin viikonloppuja, että on vain kotona tekemättä mitään sen erikoisempaa :)
Tuli taas huomattua kuinka tuota kosmetiikkaa on vähän kertynyt... Pitäisi ehkä ottaa tietyt tuotteet nyt pysyvään käyttöön, että joskus saisi niitä loppumaankin... Varsinkin tuo aurinkopuuteri/poskipuna nurkkaus on yllättävän täysi...
Mutta noh, on niillä luomiväreilläkin sitten oma laatikkonsa kokonaan. Eipä siinä mitään, siellä ne kaikki ovat sulassa sovussa. Tuohon etualalle nyt nostin noita, mitkä pitäisi ottaa tehokäyttöön. Muutenkin on tuolla joitain mitä ei ole paljoa edes tullut käytettyä.
Loppuun vielä kuva korupuustani, jonka sain ihanalta siskoltani joululahjaksi, niin huippu lahja <3
Blogi oli vähän tauolla kun olin töissä joululoman ja töitä sitten riittikin. Nyt kun taas opiskelu jatkoi niin on hyvää aikaa palata blogin pariin. Kuvia onkin kertynyt joulukuulta ja myöskin muutamat meikkikuvat ja tuote-esittelyt ovat tulossa :)
Tässä nyt tiivistetysti joulukuu minun osaltani.
Hyvää ruokaa ja vähän juomaakin perheen keskuudessa:
Siskon tekemä ihana pannukakku aamiainen. Että nuo olivatkin herkullisia! Voisi sisko tehdä noita myöhemminkin kun porukoille eksyn taas käymään ;)
Piparkakkujen tekemistä:
Sukulaisten näkemistä ja syömistä:
Ja tietenkin joulunviettoa!
Siskon kanssa jouluaattona
Meidän joulukuusi ja lahjat
Minun joululahja saaliini
Nopeasti meni kyllä koko joulukuu. Onneksi nyt taas jatkuu normaali arki ja on aikaa tehdä muutakin kuin töitä :)
Tuli mieli tulla tänne kirjoittelemaan fibromyalgiasta
ja kivusta ylipäänsä. Ennen kuin sairastuin fibroon, en tajunnutkaan kuinka
lamauttavaa kipu voikaan olla. Kuinka välillä ei oikeasti pääse sängystä ylös
vaikka olisi kuinka tärkeää tehtävää. Nyt nämä viimeiset vuodet ovat kyllä
näyttäneet, kuinka oikeasti kipu voi viedä toimintakyvyn ja kuinka kipu muuttaa myös minua ihmisenä.
Nyt lähiviikkoina kun on ollut matalapainetta ja sateista ja
nollakeliä niin olen varsinkin huomannut kuinka helposti ”kolottaa” joka
paikkaa. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet pahimpia, kumpanakin päivänä kestin
koulussa ruhtinaalliset kaksi tuntia. Pitempään ei vain voinut olla, kun selkä
tuli niin kipeäksi istumisesta ja jalkoja särkee kokoajan. Tämä myös rasittaa
koulunkäyntiä jonkun verran. Ei pysty istumaan luennoilla ja nytkin olisi
tentti ylihuomenna, johon en ole saanut luettua paljon mitään kun tämä kipu vie
myös tehokkaasti keskittymiskyvyn. Välillä vaan on sellaisia hetkiä, että menee
kaikki voimat ja miettii, että mitäköhän sitten tulevaisuudessa, jos tämä tästä
vielä pahenee. Miten jaksan ja pystyn käymään töissä, jos välillä on tällaisia
kausia, ettei sängystä ylös pääse. Kun fyysinen toimintakyky on kovilla ja on
kipuja niin se helposti myös saa aikaan henkistä rasitusta. Jos on kovat kivut,
niin ei sitä jaksa ajatella mitään vaativaa ja silloin pienetkin asiat
saattavat tuntua maailmanlopulta. Ja vaikka kaikki asiat ovat aivan hyvin niin pahimpina päivinä sitä masentaa siitä huolimatta.
Minua on myös mietityttänyt tämä joka syksyinen poissaoloni
koulusta. Viime vuodet olen aina pääsääntöisesti joutunut olemaan paljon poissa
syksyisin, loka-marraskuussa, koska kroppa vaan ei aina kestä. Olen myös paljon
miettinyt mitä opettajat ja luokkakaverit siitä ajattelevat, koska enhän minä
näytä mitenkään sairaalta. Miten sen sitten selität, että on sen verta pahat
kivut, ettei pääse kouluun. Siitä tavoin tämä on tavallaan myös petollinen
sairaus, että tämä ei näy ulospäin. Jos ei tiedä, että tämä sairaus henkilöllä
on, niin ei välttämättä arvaisi. Tämä on myös vähemmän tunnettu kuin
reumasairaudet ja saan aina selitelläkin, että mikä sairaus tämä oikein on. Olen
saanut myös aina selitellä näitä poissaolojani, mutta silti pelkään sitä, että
saan jotenkin laiskan ihmisen maineen jos en käy luennoilla. Tuntuu, että monet
eivät ymmärrä tätä sairautta ja kuinka lamauttavaa tämä voi olla. Kuitenkin kaikkeen tottuu ajan kanssa, niin myös ainaiseen kipuun. Joka vuosi se lohduttaa, että kevättä kohden kuitenkin kivut helpottavat.
Tämän kautta on myös oppinut iloitsemaan niistä hetkistä kun
ei särje tai kolota mitään paikkaa. Yleensä kesäisin ei ole kipuja paljoakaan. Silloin
jaksaa paljon paremmin sekä henkisesti että fyysisesti.Silloin myös kyllä unohtaa kuinka pahana se
kipu sitten syksyllä tuleekaan. Vaikka sen tietää, että se palaa joka syksy,
niin silti se yllättää voimakkuudellaan. Vähän samalla tavalla kuin joka vuosi
sitä lunta sataa ja silti julkinen liikenne tuntuu olevan kaaoksessa kun
ensimmäisen kerran sitä lunta tulee kunnolla. Tässä on vähän sama tilanne.
Vaikka asian tietää, niin siihen ei silti osaa varautua ennakkoon.
Viime viikolla oli yksi vuoden odotetuimpia päiviä minun kohdallani, eli Avenged Sevenfold tuli Suomeen esiintymään. Lämppärinä oli Five Finger Death Punch ja Avatar, joista ensin mainittu on myös varsin hyvä yhtye. En siis malttanut odottaa päivää!
Puolen päivän maissa silloin lähdin ajamaan porukoilleni ja sieltä äitini ja siskoni lähtivät mukaan, äiti mennäkseen siskonsa luo Helsinkiin ja me siskon kanssa keikalle. Päästiin Hartwall Areenalle siinä puoli seitsemän maissa kun ovet olivat juuri auenneet. Meillä oli permantopaikat niin siitä sitten vauhdilla sinne permannolle.
Five Finger Death Punch oli yllättävän hyvä livenä. Olen kuunnellut sitä jo jonkin verran muutenkin, mutta se yllätti olemalla livenä parempi kuin luulinkaan. Kannatti jo yksinään siitäkin maksaa keikkalipun hinta.
Five Finger Death Punchin aikana olimme siskon kanssa jo päässeet aika lähelle, ja tuolta näkikin todella hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Avenged Sevenfold aloitti niin pääsimme vielä vähän edemmäs ja lopulta olimme noin viidennessä rivissä loppu konsertin ajan.
Ja sitten päästään Avenged Sevenfoldiin. Olen kuunnellut kyseistä yhtyettä viimeiset 5 vuotta ja tämä oli 3 kerta kun heidät näin livenä, ja tunnelma oli kyllä paras tähän astisista keikoista ♥
Olen kyllä niin katkera siitä, etten aikoinaan kesällä 2008 päässyt katsomaan heitä kun olivat Iron Maidenin lämppärinä. Se olisi ollut niin mahtavaa kun bändi oli vielä alkuperäisellä kokoonpanollaan. Sittemmin rumpali on vaihtunut kun alkuperäinen kuoli. A7X on kyllä ehdottomasti tärkeimpiä bändejä minulle. Heidän kappaleet ovat monta kertaa auttanee yli vaikeiden aikojen ja ehdottomasti vielä jos tai kun he Suomeen tulevat uudelleen niin menen katsomaan.
Mutta takaisin konserttiin, A7X aloitti keikan Shepherd Of Fire'lla mikä oli kyllä mielestäni huippuvalinta aloituskappaleeksi, eikä sitä seurannut Critical Acclaim jäänyt yhtään sen huonommaksi. Niitä seurasivat muutama vanhempi kappale ja sitten päästiin takaisin uusimpaan levyyn, jonka tuolla esitetyistä kappaleista ehdottomasti parhaiten jäi mieleen Doing Time. Siinä oli sitä jotain kun yleisö lauloi tunteella mukana!
Eritoten kappaleista mieleen jäi minulle Buried Alive ja edesmenneen rumpalin, the Revin, muistoksi soitettu Fiction. Se myös oli positiivinen yllätys kuinka paljon vanhoja kappaleita he soittivat, varsinkin encoren kappaleet olivat mahtavat valinnat, vuoden 2003 levyltä Waking the Fallen.
Tässä myöskin alla vielä video, jonka kuvasin keikalla Welcome to the Familyn aikana.
Onko lukijoissa ketään, kuka oli tuolla konsertissa tai kenties nähnyt aiemmin?
Pidin viimeviikonloppuna vihdoinkin tuparit kavereilleni (eihän tässä kämpässä olekaan vasta asuttu kuin vuodenvaihteesta, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, eikös). Kyseessä oli siis lukio aikainen kaveriporukkamme, ja ollaan nykyään hajaannuttu eri puolille etelä- Suomea. Harvoin siis tulee nähtyä koko porukalla. Illalla ei tullut otettua ainuttakaan kuvaa, mutta tämä seuraavana päivänä otettu kuva varmaan tiivistää kaiken.
Hauskaa oli ja onneksi pian nähdäänkin uudestaan, mutta seuraavalla kerralla Turussa.
Ja tuli taas todettua, että on mulla vaan niin huippu kavereita ja ne kyllä tuntee minut. Tässä meinaan kuva tuparilahjastani:
Eli siis sain Finrexia, D-vitamiinia ja maitohappobakteereja, Carmolista ja pippurilaastareita. Ja jottei herättäisi ihmetystä niin olen siis yleensä koko talven kipeänä siitä marraskuusta maaliskuuhun niin kaverit päättivät ostaa lääkkeitä valmiiksi :D oli kyllä niin ihana lahja tämä koska tosiaan kaikki tulee tarpeeseen.
Nyt pukkaa kyllä kauheasti koulujuttuja taas päälle, eikä asiaa helpota se kun ensiviikolla missaan puolet kouluviikosta, kun lähden porukoilleni. Mutta ei auta nyt muutakuin yrittää tehdä mahdollisimman paljon kouluhommia ennen ensi keskiviikkoa, että saisin vain rentoutua loppuviikon eikä tarvitsisi koulujutuista stressata :) ja onhan ensi viikolla yksi vuoden odotetuimpia asioita, eli Avenged Sevenfoldin keikka ♥
Tässä tulee nyt höpinää minusta. Eli olen tosiaan parikymppinen tyttö ja sairaanhoitajaopiskelija. Opiskelin ennen yliopistossa ja nyt tuntuu siltä, että tämän viime vuoden paras päätös oli vaihtaa koulua. Opiskelu tuntuu nyt paljon mielekkäämmältä ja on jopa mukavaa. Koulun vaihdon aikaan tapahtui myös toinen suuri muutos kun muutettiin poikaystävän kanssa yhteiseen kämppään. Kaikki on päälisin puolin ihan hyvin, mutta elämää varjostaa terveysongelmat joista fibromyalgia tuo eniten ongelmia. Kuitenkin sisulla siitäkin selvitään :)
Tässä nyt joitain kuviakin minusta. Eli olen tällainen punapää, joka tykkää kosmetiikasta ja musiikista ja kaikista elämän pienistä ihanista asioista :)
Minulla on pikkusisko, joka myöskin kirjoittaa blogia. Tuollainen ihana pieni blondi on kyseessä ♥
Tässä blogissa tulee varmaan olemaan paljon kaikkea randomia höpinää ja puhetta myös elämäni tärkeimmistä asioista ja kiinnostuksen kohteista, joihin lukeutuu musiikki, kosmetiikka ♥
