Ajatuksia kivusta

Tuli mieli tulla tänne kirjoittelemaan fibromyalgiasta ja kivusta ylipäänsä. Ennen kuin sairastuin fibroon, en tajunnutkaan kuinka lamauttavaa kipu voikaan olla. Kuinka välillä ei oikeasti pääse sängystä ylös vaikka olisi kuinka tärkeää tehtävää. Nyt nämä viimeiset vuodet ovat kyllä näyttäneet, kuinka oikeasti kipu voi viedä toimintakyvyn ja kuinka kipu muuttaa myös minua ihmisenä.

Nyt lähiviikkoina kun on ollut matalapainetta ja sateista ja nollakeliä niin olen varsinkin huomannut kuinka helposti ”kolottaa” joka paikkaa. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet pahimpia, kumpanakin päivänä kestin koulussa ruhtinaalliset kaksi tuntia. Pitempään ei vain voinut olla, kun selkä tuli niin kipeäksi istumisesta ja jalkoja särkee kokoajan. Tämä myös rasittaa koulunkäyntiä jonkun verran. Ei pysty istumaan luennoilla ja nytkin olisi tentti ylihuomenna, johon en ole saanut luettua paljon mitään kun tämä kipu vie myös tehokkaasti keskittymiskyvyn. Välillä vaan on sellaisia hetkiä, että menee kaikki voimat ja miettii, että mitäköhän sitten tulevaisuudessa, jos tämä tästä vielä pahenee. Miten jaksan ja pystyn käymään töissä, jos välillä on tällaisia kausia, ettei sängystä ylös pääse. Kun fyysinen toimintakyky on kovilla ja on kipuja niin se helposti myös saa aikaan henkistä rasitusta. Jos on kovat kivut, niin ei sitä jaksa ajatella mitään vaativaa ja silloin pienetkin asiat saattavat tuntua maailmanlopulta. Ja vaikka kaikki asiat ovat aivan hyvin niin pahimpina päivinä sitä masentaa siitä huolimatta. 

Minua on myös mietityttänyt tämä joka syksyinen poissaoloni koulusta. Viime vuodet olen aina pääsääntöisesti joutunut olemaan paljon poissa syksyisin, loka-marraskuussa, koska kroppa vaan ei aina kestä. Olen myös paljon miettinyt mitä opettajat ja luokkakaverit siitä ajattelevat, koska enhän minä näytä mitenkään sairaalta. Miten sen sitten selität, että on sen verta pahat kivut, ettei pääse kouluun. Siitä tavoin tämä on tavallaan myös petollinen sairaus, että tämä ei näy ulospäin. Jos ei tiedä, että tämä sairaus henkilöllä on, niin ei välttämättä arvaisi. Tämä on myös vähemmän tunnettu kuin reumasairaudet ja saan aina selitelläkin, että mikä sairaus tämä oikein on. Olen saanut myös aina selitellä näitä poissaolojani, mutta silti pelkään sitä, että saan jotenkin laiskan ihmisen maineen jos en käy luennoilla. Tuntuu, että monet eivät ymmärrä tätä sairautta ja kuinka lamauttavaa tämä voi olla. Kuitenkin kaikkeen tottuu ajan kanssa, niin myös ainaiseen kipuun. Joka vuosi se lohduttaa, että kevättä kohden kuitenkin kivut helpottavat.

Tämän kautta on myös oppinut iloitsemaan niistä hetkistä kun ei särje tai kolota mitään paikkaa. Yleensä kesäisin ei ole kipuja paljoakaan. Silloin jaksaa paljon paremmin sekä henkisesti että fyysisesti.  Silloin myös kyllä unohtaa kuinka pahana se kipu sitten syksyllä tuleekaan. Vaikka sen tietää, että se palaa joka syksy, niin silti se yllättää voimakkuudellaan. Vähän samalla tavalla kuin joka vuosi sitä lunta sataa ja silti julkinen liikenne tuntuu olevan kaaoksessa kun ensimmäisen kerran sitä lunta tulee kunnolla. Tässä on vähän sama tilanne. Vaikka asian tietää, niin siihen ei silti osaa varautua ennakkoon.

Kaikki kuvat ovat peräisin weheartit-sivustolta.

A7X ♥

Viime viikolla oli yksi vuoden odotetuimpia päiviä minun kohdallani, eli Avenged Sevenfold tuli Suomeen esiintymään. Lämppärinä oli Five Finger Death Punch ja Avatar, joista ensin mainittu on myös varsin hyvä yhtye. En siis malttanut odottaa päivää!

Puolen päivän maissa silloin lähdin ajamaan porukoilleni ja sieltä äitini ja siskoni lähtivät mukaan, äiti mennäkseen siskonsa luo Helsinkiin ja me siskon kanssa keikalle. Päästiin Hartwall Areenalle siinä puoli seitsemän maissa kun ovet olivat juuri auenneet. Meillä oli permantopaikat niin siitä sitten vauhdilla sinne permannolle.

 Five Finger Death Punch oli yllättävän hyvä livenä. Olen kuunnellut sitä jo jonkin verran muutenkin, mutta se yllätti olemalla livenä parempi kuin luulinkaan. Kannatti jo yksinään siitäkin maksaa keikkalipun hinta.

Five Finger Death Punchin aikana olimme siskon kanssa jo päässeet aika lähelle, ja tuolta näkikin todella hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Avenged Sevenfold aloitti niin pääsimme vielä vähän edemmäs ja lopulta olimme noin viidennessä rivissä loppu konsertin ajan.

Ja sitten päästään Avenged Sevenfoldiin. Olen kuunnellut kyseistä yhtyettä viimeiset 5 vuotta ja tämä oli 3 kerta kun heidät näin livenä, ja tunnelma oli kyllä paras tähän astisista keikoista ♥

Olen kyllä niin katkera siitä, etten aikoinaan kesällä 2008 päässyt katsomaan heitä kun olivat Iron Maidenin lämppärinä. Se olisi ollut niin mahtavaa kun bändi oli vielä alkuperäisellä kokoonpanollaan. Sittemmin rumpali on vaihtunut kun alkuperäinen kuoli. A7X on kyllä ehdottomasti tärkeimpiä bändejä minulle. Heidän kappaleet ovat monta kertaa auttanee yli vaikeiden aikojen ja ehdottomasti vielä jos tai kun he Suomeen tulevat uudelleen niin menen katsomaan.

Mutta takaisin konserttiin, A7X aloitti keikan Shepherd Of Fire'lla mikä oli kyllä mielestäni huippuvalinta aloituskappaleeksi, eikä sitä seurannut Critical Acclaim jäänyt yhtään sen huonommaksi. Niitä seurasivat muutama vanhempi kappale ja sitten päästiin takaisin uusimpaan levyyn, jonka tuolla esitetyistä kappaleista ehdottomasti parhaiten jäi mieleen Doing Time. Siinä oli sitä jotain kun yleisö lauloi tunteella mukana!

Eritoten kappaleista mieleen jäi minulle Buried Alive ja edesmenneen rumpalin, the Revin, muistoksi soitettu Fiction. Se myös oli positiivinen yllätys kuinka paljon vanhoja kappaleita he soittivat, varsinkin encoren kappaleet olivat mahtavat valinnat, vuoden 2003 levyltä Waking the Fallen.

Tässä myöskin alla vielä video, jonka kuvasin keikalla Welcome to the Familyn aikana.

Onko lukijoissa ketään, kuka oli tuolla konsertissa tai kenties nähnyt aiemmin?

Tuparit

Pidin viimeviikonloppuna vihdoinkin tuparit kavereilleni (eihän tässä kämpässä olekaan vasta asuttu kuin vuodenvaihteesta, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, eikös). Kyseessä oli siis lukio aikainen kaveriporukkamme, ja ollaan nykyään hajaannuttu eri puolille etelä- Suomea. Harvoin siis tulee nähtyä koko porukalla. Illalla ei tullut otettua ainuttakaan kuvaa, mutta tämä seuraavana päivänä otettu kuva varmaan tiivistää kaiken.

Hauskaa oli ja onneksi pian nähdäänkin uudestaan, mutta seuraavalla kerralla Turussa.

Ja tuli taas todettua, että on mulla vaan niin huippu kavereita ja ne kyllä tuntee minut. Tässä meinaan kuva tuparilahjastani:

Eli siis sain Finrexia, D-vitamiinia ja maitohappobakteereja, Carmolista ja pippurilaastareita. Ja jottei herättäisi ihmetystä niin olen siis yleensä koko talven kipeänä siitä marraskuusta maaliskuuhun niin kaverit päättivät ostaa lääkkeitä valmiiksi :D oli kyllä niin ihana lahja tämä koska tosiaan kaikki tulee tarpeeseen.


Nyt pukkaa kyllä kauheasti koulujuttuja taas päälle, eikä asiaa helpota se kun ensiviikolla missaan puolet kouluviikosta, kun lähden porukoilleni. Mutta ei auta nyt muutakuin yrittää tehdä mahdollisimman paljon kouluhommia ennen ensi keskiviikkoa, että saisin vain rentoutua loppuviikon eikä tarvitsisi koulujutuista stressata :) ja onhan ensi viikolla yksi vuoden odotetuimpia asioita, eli Avenged Sevenfoldin keikka ♥